veikko72vv

Sisällissodan alkuvaiheet

Minulle on aina ollut vaikea ymmärtää sitä, että miksi ja miten sosiaalidemokraatit päättivät alkaa kumouksen Suomessa, laittamalla punaisen lyhdyn työväentalon torniin. Mikä oli Leninin ja Stalinin agitaation vaikutus radikaaleihin päätöksiin? Kehityskulku Forssan puoluekokouksesta vallankumoukseen on minulle ja monelle muullekin epäselvää. Televisiossa ja muissakin tiedotusvälineissä puhutaan toistuvasti vaan sisällissodan jälkeisistä kuolemantuomioista ja vankileireistä ja niissä tapahtuneista kuolemista, mutta ei puhuta lainkaan siitä, mikä kehitys johti sosiaalidemokraattisen puolueen johdon aloittamaan vallankumouksen ja taistelemaan vallasta. Eikö vallankumouksen aloittaneilla ole mitään rikollista tunnollaan? Jos vallankumous olisi onnistunut Suomessa, niin kehityksen kulku olisi ollut samanlaista kuin Venäjällä ja Suomi olisi liitetty Nevostoliittoon ja sitten täällä vasta olisikin alkanut massateurastukset, jotka olisivat olleet monin kerroin pahemmat kuin valkoisten tekemät tuomiot. Sitten kaikki omaisuus olisi otettu puolueen valtion haltuun kuten Venäjällä tapahtui. Tästä olisi hyvä saada puolueetonta tietoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Ryssävihako se aiheutti sodan Suomessa 1918, jolloin punaiset Neuvosto-Venäjän aseiden ja joukkojen avulla aloitti sodan ja bolsevistisen vallankumousyrityksen maassamme?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Jori, älä esitä idioottia.

Sisällisodan aiheutti yhteiskunnallinen epätasa-arvo.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #7

Ensin sanot, että ryssäviha oli syynä sisällissotaan ja sitten sanot, että epätasa-arvo. Yritäpä, Kejo nyt päättää.

"”Venäjän bolsevikkien esimerkki sekä Leninin jatkuva yllytys ja avun lupaukset rohkaisivat punakaartia ratkaisevasti. Työväen saamista liikkeelle helpotti suuresti, että kapina päästiin tekemään sosiaalidemokraattisen puolueen nimissä. Sitä työläiset olivat tottuneet kunnioittamaan ja rakastamaan, se oli oma joukko, jo- hon oli vaikea olla liittymättä. – – Moni työmies hyväksyi kapinakäskyn uskoen että tavoitteena oli kansanvalta: ”otettaisiin herroilta vähän valtaa pois”, kuten muuan suoraluonteinen renkimies myönsi ajatelleensa kesällä 1918″"

Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001

"SDP:n johto halusi Venäjän sotaväen pysyvän maassa. Se muodosti voiman, jonka Lenin ja Smilga olivat luvanneet suomalaisten toverien käyttöön"

Jussi T. Lappalainen et al, Yhden kortin varassa, 1989,

Kapinallisten tarkoituksena oli saada bolsevistinen järjestelmä Suomeenkin. Sinähän tasa-arvo oliskin totetunut...

Risto Koivula

Mannerheimin ryssäviha. Hänhyökkäsi ja aloitti.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #11

Ei aloittanut.

"Pietisen tehtaan kahakka oli Viipurissa toimineessa Pietisen puusepäntehtaassa 19. tammikuuta 1918 tapahtunut paikallisen suojeluskunnan ja punakaartin välinen aseellinen yhteenotto. Sitä on pidetty myös Suomen sisällissodan todellisena alkuna, vaikka varsinaisesti sodan katsotaan käynnistyneen vasta 27. tammikuuta. Välikohtaus sai alkunsa kun punaiset tekivät tarkastusta suojeluskuntalaisten asevarastona toimineeseen rakennukseen, jolloin yksi punakaartilainen sai surmansa. Tilannetta seurasi piiritys, joka huipentui laukaustenvaihtoon ja valkoisten pakenemiseen rakennuksesta. Tapahtumia seuranneina päivinä tilanne Viipurin läänissä laajeni nopeasti sisällissodaksi.

Sisällissodan valkoisiin lukeutuneen toimittaja Simo Erosen mukaan suojeluskuntalaiset olivat 19. tammikuuta hankkineet 140 japanilaista sotilaskivääriä, joista suurin osa oli viety maaseudulle ja 40 kätketty Pietisen tehtaalle. Asiasta vihiä saanut työväen järjestyskaarti teki tehtaalle tarkistuksen noin puoli yhdentoista aikaan illalla. Erosen kertomuksen mukaan paikalla oli tuolloin kaksi yövartijaa sekä neljä muuta suojeluskuntalaista. Heidän johdossaan oli jääkäri Kalle Mata, joka samalla suoritti hälytyksen Viipurin suojeluskunnan päämajaan jääkäriluutnantti Woldemar Hägglundille.

Järjestyskaartilaisten 30 miehen ryhmä meni rakennukseen sisään takakautta ja alakerran tarkistettuaan siirtyivät kohti yläkertaa, jolloin jääkäri Mata ampui pistoolillaan ensimmäisenä portaita nousseen viilari August Anderssonin.[5]
Muut punaiset pakenivat tämän jälkeen tehtaalta ja piirittivät sen hankittuaan ensin lisävoimia.

Osapuolten välille syntyi kiivasta laukaustenvaihtoa. Parin tunnin kuluttua paikalle saapui jääkäri Väinö Strömbergin johtamana nelisenkymmentä suojeluskuntalaista, jotka eivät kuitenkaan päässeet tehtaan läheisyyteen venäläisen sotaväen estettyä heitä. Suojeluskuntalaiset päättivät hajaantua ja antoivat tehtaassa olleille käskyn toimia oman harkintansa mukaan.[5] Laukaustenvaihto jatkui vielä seuraavana päivänä, mutta lopulta suojeluskuntalaiset onnistuivat lopulta murtautumaan saartoketjun läpi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pietisen_tehtaan_kah...

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #14

Tuo olisi vielä aivan hyvin voinut pysyä paikallisena, ja vastaavanlaisia varmaan tapahtui muullakin.

Mutta Mannerheim toi 24.1. ulkopuolisen ns. lentävän valkokaartin Viipuriin tarkoituk- sena riisua aseista Viipurin venäläinen varuskunta, joka organisoi loppujen venäläis-joukkojen vetäistymistä ainoata tuohonaikaan vuodesta avointa maareittiä pitkin Venä-jälle: venäläisiä nimenomaan EI OLLUT TARKOITUA PÄÄSTÄÄ POISTUMAAN, vaan heidät oli tarkoitus tappaa.

Mannerheim teki tilanteesta sodan - ja myös kansainvälisen. Hänen tähtäimensä oli Venäjän asioissa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llis...

"...Jälkeenpäin on esitetty, että Venäjän sota-asiain kansankomissaari Nikolai Pod-voiski määräsi tammikuun 23.päivänä Suomeen sijoitetun 42.armeijakunnan riisumaan suojeluskunnat aseista”. Ainut Podvoiskin määräystä koskeva virallinen dokumentti on senaatin tammikuun 24.päivän pöytäkirjassa,jossa todetaan,että Podvoiski oli senaatin saamien tietojen mukaan antanut Viipuriin sijoitetulle sotaväelle määräyksen riisua aseet kaupunkiin järjestystä pitämään saapuneelta suojeluskunnalta. Senaatin mukaan Podvoiskin määräys ei siis koskenut koko 42. armeijakuntaa eikä kaikkia suojeluskun- tia vaan vain Viipurin varuskuntaa ja vain kaupunkiin saapuneita suojeluskuntalaisia. ... "

Eli sellainen ei siis koskenut Viipurin paikallista virallista valkokaartiakaan vaan pelkästään lentävää kaartia, joka oli lähetetty tätä venäläisvaruskuta riisumaan aseista.

Mannerheim väitti "Neuvosto-Venäjän hyökäänneen Suomeen". Sitten aloitettiin myös Pohjanmaan varuskuntien rippeiden valtaus paikallisten valkokaartien toimesta. mikä osoittaa, että mistää suuresta "venäläisestä voimesta" siellä ei todellakaan ollut kysymys. Taistelijat olivat lähteneet Venäjän omiin skaboihin.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #15

Sitä on ihan turha muuksi muuttaa ja selitellä ja syyttää Mannerheimia sodan aloittamisesta. Punaiset nousivat Neuvosto-Venäjän ja Leninin yllytyksestä Suomen laillista hallitusta vastaan.

"Helsingin punakaarti aseistettiin kokonaan venäläisten varastoista Viaporissa. Tarvittavien kiväärien ja ampumatarvikkeiden lisäksi Venäjän hallituksen edustaja Suomessa Smilga lupasi punakapinallisille 100 konekivääriä. Trotskin sähke luettiin punikkien kokouksessa ja kapina alkoi."

Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I

"Lainaus: "Osmo Rinta-Tassi osoittaa, että kapinaa joudutti ratkaisevasti Ali Aaltosen tammikuun alkupuolella Pietariin tekemä matka, koska hän sai Jukka Rahjan ja hänen veljensä Einon välityksellä lupauksen Suomen punakaartille lähetettävistä aseista ja Lenin vahvisti tämän 20. tammikuuta 1918.""

Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2

""Suomessa olevalta Venäjän sotaväeltä saatiin kapinan alusta lähtien lisää aseita, ja tammikuun lopussa Helsinkiin saapui Leninin lupaama asejuna, joka toi 15 000 kivääriä, 30 konekivääriä eli "kuularuiskua", 10 kenttätykkiä ja suuret määrät ammuksia. Kuljetusta johtivat Jukka ja Eino Rahja, ja vaikka suojeluskuntalaiset kävivät junan kimppuun Viipurin eteläpuolella, se tuli perille arvokkaine lasteineen. Helsingistä se jatkoi helmikuun 2. päivänä matkaansa Tampereelle. Punakaarti oli nyt aika hyvin aseistettu, ja myöhemmin aseita saatiin paljon lisää bolsevikkisotilailta ja Venäjältä."

Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #17

" Sitä on ihan turha muuksi muuttaa ja selitellä ja syyttää Mannerheimia sodan aloittamisesta. Punaiset nousivat Neuvosto-Venäjän ja Leninin yllytyksestä Suomen laillista hallitusta vastaan. "

No SE EI OLISI TÄSSÄ VAIHEESSA OLLUT IHMEKÄÄN, kun Suomessa olleet venäläiset aiottiin lahdata päästämättä heitä edes lähtemään maasta!

Ei sellainen hallitus ole laillinen, joka tuollaisia tekee. Se oli keskusvaltalainen roitohallitus, vrt. armenialaisten kansamurha.

Oli muitakin venäläisiä, mm. ammatillisia porvareita, jotka hekin olivat tulilinjalla, kuten Viipurissa nähtiin.

Ja tämän jälkeen sisämaan venäläiset poliittisista asennoitumistaan riippumatta todella pyrkivät liittymään, mahdollisine pyssyineen punakaarteihin pelkästään henkensäkin säilyttääkseen.

Kaiken tämän Mannerheim myös tiesi hommaan ryhtyessään.

Sen sijaan hän ei voinut tietää, tuleeko Saksa hänen avukseen ja herrakseen vai ei. Siitä se päätti vasta pari kuukautta myöhemmin keisari Wilhelmin äänen ratkaistessa sodanjohdossa.

Wiki: " Sisällissodan alettua 27. tammikuuta 1918 venäläissotilaita oli Suomessa enintään 40000 miestä.[108][109]

Neuvosto-Venäjän ja Saksan välisen Brest-Litovskin rauhan tultua voimaan 3. maalis-kuuta Suomessa oleskelevat noin 6000 sotilasta käskettiin vetäytymään maasta 2 kuukauden kuluessa. Maaliskuun loppuun 1918 mennessä vanhan armeijan osastot olivat valtaosin poistuneet Suomesta. [110][111]

Lopulta vain 7 000–10 000 venäläissotilasta, osa Suomessa jo olleita ja osa maahan sodan aikana Pietarista tulleita, oli eri tavoin aktiivisia vuoden 1918 sodassa. Merkittä- viä venäläisosastoja ei sotatoimiin saatu suostuteltua, sillä vain 1000 – 4000 sotilasta taisteli 100 – 1000 miehen osastoina ajoittain eri puolilla rintamia. "

Toisaalta helmikuun 1918 loppupuoliskolle asti joitakin venäläisiä upseereita toimi punakaartien sotatoimien johdossa: eversti Mihail Svetšnikov Länsi-Suomessa ja I. Jeremejev (sotamies, konekivääriampuja ja -kouluttaja, politrukki, RJK) Itä-Suomessa. Venäläisten ja suomalaisten välinen yhteistyö sujui kuitenkin huonosti muun muassa kieliongelmien ja keskinäisen epäluottamuksen takia. Punaisten hyökkäysvaiheen aikana helmikuun alusta maaliskuun puoleenväliin asti rintamalinja ei siirtynyt juuri lainkaan pohjoisemmaksi, vaikka valkoisten taistelukyky oli tuolloin heikoimmillaan.[112][113][114]

Sisällissotaan osallistuneiden venäläissotilaiden määrä ja merkitys väheni pääosassa punaista Suomea 18. helmikuuta alkaen Saksan ja Venäjän välisten sotatoimien alettua uudelleen. Joukot joko hajosivat tai niitä siirrettiin suojaamaan Pietaria, ja sen jälkeen neuvosto-Venäjän tuki punaisille oli valtaosin aseapua. Venäläisten sodan loppuun asti jatkunut sotilaallinen toiminta Karjalankannaksella toisaalta tuki punaista kaartia, mutta sen päätarkoitus oli Pietarin puolustaminen. Muualta Suomesta merkittävä osa sisällissodassa sekä aktiivisia että passiivisia venäläissotilaita oli vetäytynyt jo ennen Suomen valkoisen armeijan hyökkäysvaihetta.[115] "

" "Lainaus: "Osmo Rinta-Tassi osoittaa, että kapinaa joudutti ratkaisevasti Ali Aaltosen tammikuun alkupuolella Pietariin tekemä matka, koska hän sai Jukka Rahjan ja hänen veljensä Einon välityksellä lupauksen Suomen punakaartille lähetettävistä aseista ja Lenin vahvisti tämän 20. tammikuuta 1918.""

Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2 "

Ei tämä vaikuttanut "kapinan" ajankohtaan mitään, koska ajakohta määräytyi Mannerheimin toimista.

Ajankohta oli sosialisteille huonoin kuviteltavissa oleva, koska Saksa oli edelleen voimissaan, ja sitä voimisti tässä mielessä vielä suuresti Brest-Litovskin rauha.

Bolshevikit olivat kyllä yllyttäneet suomalaisia Valtalaki-puolueita kieltäytymään asellisesti Kerenskin maakuntavaalitarjouksesta, vaikka tukivat edelleen itse muodollisesti ulkopuolelta Kerenskin hallitusta valkokapinallisia vastaan.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #19

Vai "aiottiin" lahdata? Pelkkä aikomus ei ole sotatoimi. Yleensäkin se, että noustaan vieraan vallan avulla laillista hallitusta vastaan, on erittäin raskas rikos.

Demareiden puoluesihteeri Mikael Jungner ja Sdp:n historiaa kirjoittava tutkija Mikko Majander sanovat, että sosialidemokraatit tekivät pahan virheen lähtiessään sisällissotaan 1918.

"Sota oli helvetinmoinen virhe, suurin, minkä työväenliike on Suomessa tehnyt. Siitä maksettiin kauhistuttava hinta – ja laskua kesti pitkään", arvioi Majander.
Sdp:n puoluesihteeri Mikael Jungner sanoo, että "voi hyvin tunnustaa, että se oli virhe, ja samaan aikaan tuntea empatiaa ja sympatiaa sodassa kärsineitä kohtaan". Työväenliikkeen suuri onni oli, että se sai heti sodan jälkeen uuden mahdollisuuden. "

https://www.tiede.fi/keskustelu/48713/ketju/jungne...

Mikkloin Koivula tunnustaa tämän virheen?

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #20

Oli raskas valtiopetos ja virhe lähteä KERENSKIN MAAKUNTAVAALEIHIN.

Sosialidemokraattien oikeiston moni ryhmä kuten Tannerin jengi ja sikäläiset aktivistit sekä vasemmisto, punakaartien johtajat boikotoivat ja vastustivat vaaleja. Lisäksi näi-hin kuuluvia syrjäytettiin ehdokkuudesta. "Keskusta" kuten Edvard Valpas olivat var- moja voitosta. Lisäksi he olettivat pääsevänsä pelaamaan yhteen kenraalikuvernööri Nekrasovin kanssa, joka oli perustanut Radikaalidemokraattisen puolueen, jonka ohjel- ma suuresti muistutti SDP:n ja tulevan Kansanvaltuuskunnan ohjelmaa (joka taas poikkesi suuresti bolshevikkien ohjelmasta historiallisesti toteutuneesta neuvostomal- lista puhumattakaan. Lenin kuitenkin lakkautti vallankumousyönä Suomen kenraaliku- vernörin viran (oli kuinka hyvä mies hyvänsä virassa), koska Suomi oli itsenäinen. Myös Oskari Tokoi oli oikeistoa, mutta tuli valituksi. Sosialidemokraatit olivat luoneet organisaation, joka ulottui joka kylään. Sillä oli kuitenkin sellainekin vaikutus, että kun edellisissä vaaleissa oli äänestetty ohjelmasta ja poliittisita tähdistä, nyt äänetettiin myös niistä kylähallinnon naamoista.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #23

Eli sisällissodan aloittaminen punaisten toimesta ei sinusta ollut ollenkaan virhe? Sitäkö yrität sanoa?

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Sitä me emme ymmärrä koska pistämme jotain syötävää suuhumme monta kertaa päivässä aina kun tulee mieleen.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

SDP:n sisällä oli kommunistisen vallankumouksen ydin, joka sai yliotteen puolueen johdossa marraskuun puoluekokouksessa v. 1917, jossa olivat näitä tukemassa Leninin terveiset tuoneet Stalin ja Kollontai.

SDP:n puoluekokous nielaisi koukun kaikkine täkyineen.

Tanner ei.

Risto Koivula

Tanner ei mennyt Kerenskin maakuntavaaliretkuun.

Stalin kehotti Suomea heti julistautumaan itsenäiseksi. Lokakuun vallankumouksesta oli kulunut viikko. Tämä asia oli toisen bolshevikkien ministeriedustajan sosiaalisen turvan kansankomissaari Aleksandra Kollonatain alaa, hän oli Suomen itsenäistyimisasiota siellä hoidellut vuoden päivät. Hänen äitinsä oli suomalainen (isä ukrainalainen) ja hän puhui suomea.

Puoluekokous ei suuntautunut mihinkään aseelliseen vallanvaltaukseen, sellaista esitti lähennä Helsingin Järjestyskaartin edustaja nimeltään Miettinen, mutta esitys tyrmättiin jopa saman kaartin kahden muun edustajankin taholta.

Täällä Stalinin ja Kollontain toiminnasta, kannttaa lukea myös kommentit, tuo asia muuttuu niissä:

http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2616...

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Veikko Virkkunen: "Minulle on aina ollut vaikea ymmärtää sitä, että miksi ja miten sosiaalidemokraatit päättivät alkaa kumouksen Suomessa, laittamalla punaisen lyhdyn työväentalon torniin."

Sos.dem.puoluetta 'in corpore' ei voitane moisesta erheestä syyttää. Maltilliset sos.demit olivat näet erittäin haluttomia vallankumoukseen. Tyytymättömyys oli silti laajaa; taustalla sodan vuoksi levottomat olot, työttömyys, elintarvikepula, valtalain kaatuminen, SDP:n vaalitappio syksyllä 1917 jne.

Pietarissa verenmakuun päässeet bolsevikit, Lenin ja Stalin kärjessä, onnistuivat lopulta yllyttämään SDP:n äärivasemmistolaiset tahot tarttumaan aseisiin. Aseita rahdattiin Suomen punaisille junalasteittain Pietarista. Bolsevikkien taholta luvattiin lujaa "YYA"-tukea Suomen laillisen hallitusvallan kaatajille. Ja niin väkivalta ja veljesmurha pääsi valloilleen.

Vähänpä tosiaan on Suomen mediassa puitu vuoden 1918 kapinan alkamiseen liittyvää kehityskulkua. Suomettunut Suomi keskittyy mieluummin vapaussotamme raskaisiin jälkiselvittelyihin ja valkoisen voittajaosapuolen syyttelyyn. Kiitoksia kapinan kukistajille ja maamme vapauttajille ei ole juuri missään näkynyt.

Risto Koivula

Tuollainen yllyttäminen on satua, Saulin satua.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/04/sauli-...

lauantai, 7. huhtikuu 2018
Sauli valehteli: ”Suomen sisällissota lietsottiin ulkopuolelta!”

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/sau...
Informaatiosotaterroristi Salpietaripönttö sanoi, että ”kumous lietsottiin ulkomailta.

" Se on paskainen vale. Lentävien valkokaartien hyökkäys erinäisiä tahoja vastaan Mannerheimin johdolla, ”laillisen” senaatin KIELLOSTA huolimatta, oli sotilasvallan-kaappaus myös Senaattia ja status quota vastaan, jossa puolueet ja kaartit olisivat esimerkiksi kaupungeissa voineet sopia asioista.

Mannerheim väitti, että muka ”Neuvosto-Venäjä olisi hyökännyt Suomeen”, mikä oli paskainen vale. PUNAISTEN OLI PITÄNYT HYVÄKSYÄ TÄMÄ ”TULKINTA” ja liit-tyä Mannerheimin henkilökohtaisia intressejä palvelevaan sotaan Venäjää vastaan VENÄJÄN VALKOISTEN OSANA, elleivät olisi ”nousseet kapinaan”!!!

Punaiset joutuivat siis valitsemaan, sotiako Suomen valkoisia vai Neuvosto-Venäjää vastaan, EIVÄTKÄ sotiako lainkaan! "

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Itse heittelet nyt niitä "paskaisia valheita."

"Ja yllytys jatkuu: "Lenin puolestaan lähetti Suomen sosiaalidemokraateille innokkaan viestin heti otettuaan vallan Pietarissa: "Nouskaa, nouskaa viipymättä ja ottakaa valta järjestyneen työväestön käsiin!" Helsingissä pidettiinkin marraskuun 8. päivänä kokous, jossa olivat läsnä muun muassa Kullervo Manner, O.W. Kuusinen ja Edvard Gylling. Bolsevikkeja edustivat muutamat sotilaat ja Leninin Suomeen lähettämä pietarilainen bolsevikki, metallityömies Jukka Rahja. He vaativat suomalaisia tekemään vallankumouksen, ja Kuusinen vakuutti sen tapahtuvan jo samalla viikolla.""

Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 713

"Ja jatkuu sosialidemokraattien puoluekokouksessa 25.11.1917: "Lenin oli muistanut kokousta kirjeellä, jossa hän jatkoi yllytystään vallankumoukseen, ja Helsinkiin saapui hänen lähettinään kansallisuusasioiden kansankomissaari Josif Vissarionovitsh Stalin, alkuaan Dzugashvili (1879-1953), karski georgialainen bolsevikki. Hän lupasi neuvostohallituksen tukevan Suomen vallankumousta ja maan itsenäisyyttä. Stalin puhui tosin myös "Venäjän kansojen yhteenliittämisestä yhdeksi armeijaksi", mikä hätkähdytti kuulijoita, kun puhuja tuntui lukevan suomalaisetkin näihin kansoihin.""

Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 714

"SDP:n johto halusi Venäjän sotaväen pysyvän maassa. Se muodosti voiman, jonka Lenin ja Smilga olivat luvanneet suomalaisten toverien käyttöön."

Jussi T. Lappalainen et al, Yhden kortin varassa, 1989, sivut 70-72

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #18

Itse heittelet nyt niitä "paskaisia valheita."

"Ja yllytys jatkuu: "Lenin puolestaan lähetti Suomen sosiaalidemokraateille innokkaan viestin heti otettuaan vallan Pietarissa: "Nouskaa, nouskaa viipymättä ja ottakaa valta järjestyneen työväestön käsiin!" Helsingissä pidettiinkin marraskuun 8. päivänä kokous, jossa olivat läsnä muun muassa Kullervo Manner, O.W. Kuusinen ja Edvard Gylling. Bolsevikkeja edustivat muutamat sotilaat ja Leninin Suomeen lähettämä pietarilainen bolsevikki, metallityömies Jukka Rahja. He vaativat suomalaisia tekemään vallankumouksen, ja Kuusinen vakuutti sen tapahtuvan jo samalla viikolla.""

Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 713 "

Tämä on ainakin paskainen vale Kuusista koskien: hän oli vielä puoluekokouksessa yhdessä Edvard Valppaan kanssa epäilevällä ja sovittelevalla PUOLUSTUKSELLSENKIN aseistautumisen suhteen, siellä oli mys aivan totaalisia absoluuttipasifisteja, mm. Taavi Tainio, Seth Heikkilä ja K.H. Wiik.

Mulla on tässä Tuure Lehenin Punaisten ja valkoisten sota edessäni ja sen vahva puoli oli eri kansanedustajien ja muiden vaikuttajien kantojen esittely. Sen sijaan Sirola oli just kääntynyt aseistautumisen kannalle, vaikka oli ennemmin, ja myhemminkin rauhantahtoisimmasta päästä.

JK: " "Ja jatkuu sosialidemokraattien puoluekokouksessa 25.11.1917: "Lenin oli muistanut kokousta kirjeellä, jossa hän jatkoi yllytystään vallankumoukseen, "

RJK: Ei löydy Leninin teoksista. Ehkä Stalin toi suullisia terveisiä.

https://www.marxists.org/archive/lenin/by-date.htm

1917 Direct-Line Conversation Between the Government and Field H.Q. November 9 (22), 1917
1917 Foreword to the Pamphlet,How the Socialist Revolutionaries Cheated the People
1917 Wireless Message to All Regimental, Divisional, Corps, Army, and Other Committees, to all Soldiers of the Revolutionary, Army and Sailors of the Revolutionary Navy
1917 Meeting of the All-Russia Central Executive Committee November 10 (23), 1917
1917 From the Council of People's Commissars to the Revolutionary Military Committee

" ja Helsinkiin saapui hänen lähettinään kansallisuusasioiden kansankomissaari Josif Vissarionovitsh Stalin, alkuaan Dzugashvili (1879-1953), karski georgialainen bolsevikki. Hän lupasi neuvostohallituksen tukevan Suomen vallankumousta ja maan itsenäisyyttä. Stalin puhui tosin myös "Venäjän kansojen yhteenliittämisestä yhdeksi armeijaksi", mikä hätkähdytti kuulijoita, kun puhuja tuntui lukevan suomalaisetkin näihin kansoihin.""

Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 714 "

Eipä vaan lukenut: linkki alla:

https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/...

" The bourgeois press asserts that we have brought about the complete disintegration of the country, that we have lost a whole number of countries, including Finland.

*** But, comrades, we could not lose Finland, because actually it was never our property. ***

... "

Tuo mainittu kohta täällä:

https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/...

" Complete freedom for the Finnish people, and for the other peoples of Russia, to arrange their own life! A voluntary and honest alliance of the Finnish people with the Russian people! No tutelage, no supervision from above, over the Finnish people! These are the guiding principles of the policy of the Council of People's Commissars.

Only as the result of such a policy can mutual confidence among the peoples of Russia be created. Only on the basis of such confidence can the peoples of Russia be united in one army. Only by thus uniting the peoples can the gains of the October Revolution be consolidated and the cause of the international socialist revolution advanced. "

Ja suomalaiset japuolalaiset siis EIVÄT OLE "VENÄJÄN KANSOJA"!

JaLenin on taatusti ollut samaa mieltä.

JK: " "SDP:n johto halusi Venäjän sotaväen pysyvän maassa. Se muodosti voiman, jonka Lenin ja Smilga olivat luvanneet suomalaisten toverien käyttöön."

Jussi T. Lappalainen et al, Yhden kortin varassa, 1989, sivut 70-72 "

Tuo on ppelkkä kirjoittajan oma järkeily ja perstuntuma.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #21

Luuletko todella, Koivula, että kukaan ottaa marksistien ja kommunistien omia iskulauseita totuutena?

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Suuresti arvostamani Nobel-kirjailija Aleksandr Solzhenitsyn kirjoittaa merkittävässä 7-osaisessa kirjasarjassa ”Vankileirien saaristo” seuraavaa:
"Me unohdamme kaiken. Emme muista menneitä asioita emmekä historiaa, me muistamme vain kaavamaisen pisteviivan, joka juuri on haluttukin takoa muistiimme jatkuvasti kovertamalla. En tiedä, onko se ihmiskunnan ominaisuus, mutta meidän kansamme ominaisuus se on. Masentava ominaisuus. Se saattaa johtua hyvyydestäkin, mutta silti se on masentava. Se tekee meistä valehtelijoiden saaliita" (osa I sivu 225).

Minusta nämä sanat sopivat myös tähän sanaan ”sisällissota”, joksi jopa professorien suulla on alettu kutsua sata vuotta sitten käytyä sotaa. Kysymys ei ollut sisällissodasta, vaan Vapaussodasta ja tämän todistaa myös sen aikaiset sanomalehdet, joita voi lukea digitoituna netissä.

Tällä nimimuutoksella pyritään mitä ilmeisemmin saamaan hyväksyttävyyttä toimille, jotka alkoivat punakapinana maan laillista hallitusta vastaan.

Marsalkka Mannerheim on otsikoinut muistelmiensa I osan V luvun otsikolla ”Vapaussota”, jonka alaotsikko on ”Tammikuusta toukokuuhun 1918.”

Suosittelen vilpittömästi blogistille ja miksei myös muillekin professori Ohto Mannisen näkemystä hänen kirjoituksessaan ”Vapaussota – osana suursotaa ja Venäjän imperiumin hajoamista”.

http://vapaussota.com/professori-ohto-manninen/

Risto Koivula

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/kansan...

" keskiviikko, 4. maaliskuu 2015

Kansan Ääni 4/2013: Aleksandr Solženitsyn myötävalehteli NATO:n sapluunalla!

(Nimi Solženitsyn sanoista "so-"= kanssa-, myötä-, yhteen-,"lžënnyj" = valehdeltu, val-heellinen, ja jonkin ominaisuuden omaavaa tarkoittavasta päättestä "-tsyn" merkitsee "Myötävalehtelevaista", mistä otsikko. Solženitsynin isä Isaaki Simonovitš Solženitsyn, tykistöupseeriksi valmistunut tilanomistaja, tunnustautui venäläiseksi, mutta häneltä oli evätty opiskeluoikeus Harkovan yliopistossa, "koska juutalaiskiintiö on täynnä". Isä kuoli tapaturmaisesti ennen pojan syntymää. Äiti oli ukrinalainen Taisia Štšerbak.)

...

Risto Koivula

Nuo vääristelyt on niin saatanan monta kertaa kumottu pelkästään sullekin, etten millään viitsisi vastata.

Suomi oli ollut jo jonkin aikaa täysin itsenäinen - käytännössä Lokakuun vallankumouksesta alkaen, jolloin heti vallankumousyönä oli lakkautettu myös kenraalikuvernööri Nekrsovin virka, vaikka tämä oli Lnin hyvä kaveri ja siityi neuvosto-hallituksen tehtäviin.

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/yle...

" Julkaistu 22.11.2017 kirjoittanut Risto Koivula

YLEn Ajantasa valehteli härskisti ”Sadan vuoden takaisissa uutisissaan”

22.11.1917:ltä

YLEn Radio Suomen Ajantasa valehteli härskisti Sadan vuoden tapaisissa uutisissa kertoen miten ”kenraalikuvernööri (Nikolai) Nekrasov oli huolissaan Suomen elintarvikatilanteesta”!!!

HÄN EI OLLUT ENÄÄ SUOMEN KENRAALIKUVERNÖÖRI EIKÄ HÄN OLLUT LOKAKUUN VALLANKUMOUKSEN JÄLKEEN ENÄÄ OLLUT SUOMESSA, VAAN LENIN OLI VALLAN- KUMOUSYÖNÄ 7.11.1917 LAKKAUTTANUT SUOMEN KENRAALIKUVERNÖÖRIN VIRAN, KOSKA SUOMI OLI BOLŠEVIKKIHALLITUKSEN MUKAAN JO PERIAATTEESSA ITSENÄINEN! SUOMI OLISI JO SILLOIN MYÖS SAANUT TUNNUSTUKSEN, JOS OLISI VAIN HAKENUT!!!!

TOKI NEKRASOV ON TUOLLOIN VENÄJÄN TILASTOVIRANOMAISENA SAATTANUT OLLA VANHAA MUISTOA HUOLISSAAN SUOMEN ELINTARVIKETILANTEESTA, JA KERTONUT SELLAISESTA VENÄJÄLLÄ, MUTTA VÄÄRÄ ”UUTINEN” ANTAA ASIASTA TÄYSIN VÄÄRÄN KUVAN, JA ON HÄRSKIÄ VALEHTELUA, ETTÄ ”SUOMI OLISI OLLUT MIEHITETTY(NÄ)”!!!!

KENRAALIKUVARNÖÖRIN VIRAN LAKKAUTTAMINEN KATKAISI MYÖS KAIKEN VARSINAISEN VENÄLÄISEN KOMENTOLINJAN SUOMESSA OLEVIIN KOTIUTETTAVIIN VENÄLÄISIIN JOUKKOIHIN.

He olivat nyt tavallisia Venäjän kansalaisia. "

MANNERHEIM aloitti sodan hyökkäämällä 24.1.1918 lentävällä valkokaartilla Viipurin venä- läistä varuskuntaa vastaan (joka organisoi kaikean venäläisten joukkojen paluuta tuota siihen vuodenaikaan ainoaa maareittiä pitkin Venäjällä. Mannerheim väitti "Neuvosto-Venäjän hyökänneen Suomeen" ja syjäytti ilmeisesti Entente-mielisen kenraali Claes Charpentierin Senaatin sotilasjohtajan paikalta.

Punaisten oli ratkaistava, taistelevatko he Mannerheimin vallankaappausta vastaan - vai Mannerheimin johdolla Venäjää vastaan.

Sen jälkeen mannerhein hyökkäsi Pohjanmalla jäljellä oleviä vähäisiä venäläisiä joukkoja vastaan, vaikka Senaatti oli kieltänyt.

HE RATKAISIVAT ASIAN AIVAN OIKEIN!

Risto Koivula

Stalinin puhe Suomen itsenäisyyden johdosta, jossa hän toteaa, että Suomi ei ole koskaan kuulunut VENÄJÄÄN (toisinkuin esimerkiksi Georgia):

https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/...

" J. V. Stalin

The Independence of Finland

Speech Delivered in the All-Russian Central Executive Committee

December 22, 1917 (Newspaper Report)

Source : Works, Vol. 4, November, 1917 - 1920
Publisher : Foreign Languages Publishing House, Moscow, 1953
Transcription/Markup : Salil Sen for MIA, 2009
Public Domain : Marxists Internet Archive (2009). You may freely copy, distribute, display and perform this work; as well as make derivative and commercial works. Please credit "Marxists Internet Archive" as your source.

The other day representatives of Finland applied to us with a demand for immediate recognition of Finland's complete independence and endorsement of its secession from Russia. The Council of People's Commissars resolved to give its consent and to issue a decree, which has already been published in the newspapers, proclaiming Finland's complete independence.

Here is the text of the decision of the Council of People's Commissars:

"In response to the application of the Finnish Government for recognition of the independence of the Finnish Republic, the Council of People's Commissars, in full conformity with the prin- ciple of the right of nations to self-determination, resolves to recommend to the Central Executive Committee:

a) to recognize the state independence of the Finnish Republic, and

b) to set up, in agreement with the Finnish Government, a special commission (composed of representatives of both sides) to elaborate the practical measures necessitated by the secession of Finland from Russia."

Naturally, the Council of People's Commissars could not act otherwise, for if a nation, through its representatives, demands recognition of its independence, a proletarian government, acting on the principle of granting the peoples the right to self-determination, must give its consent.

The bourgeois press asserts that we have brought about the complete disintegration of the country, that we have lost a whole number of countries, including Finland.

*** But, comrades, we could not lose Finland, because actually it was never our property. ***

If we forcibly retained Finland, that would not mean that we had acquired it.

We know perfectly well how Wilhelm forcibly and arbitrarily "acquires" entire states and what sort of a basis this creates for mutual relations between the peoples and their oppressors.

The principles of Social-Democracy, its slogans and aspirations, consist in creating the long-awaited atmosphere of mutual confidence among nations, and only on such a basis is the slogan, "Workers of all countries, unite!" realizable. All this is old and well known.

If we closely examine the circumstances in which Finland obtained independence, we shall see that the Council of People's Commissars, actually and against its own wishes,granted freedom not to the people,not to the representatives of the Finnish proletariat, but to the Finnish bourgeoisie, which, owing to a strange conjuncture of circumstances, seized power and re- ceived independence from the hands of the Russian Socialists.The Finnish workers and So- cial-Democrats find themselves in the position of having to receive freedom not from the So- cialists of Russia directly, but through the Finnish bourgeoisie. Regarding this as a tragedy for the Finnish proletariat, we cannot help remarking that it was only because of their irresolution and unaccountable cowardice that the Finnish Social-Democrats did not take vigorous measures to assume power themselves and wrest their independence from the hands of the Finnish bourgeoisie.

The Council of People's Commissars may be abused,may be criticized,but no one can assert that it does not carry out its promises; for there is no force on earth that can compel the Coun- cil of People's Commissars to break its promises. This we have demonstrated by the absolute impartiality with which we accepted the demand of the Finnish bourgeoisie that Finland be granted independence, and by proceeding at once to issue a decree proclaiming the independence of Finland.

May the independence of Finland help the emancipation of the Finnish workers and peasants and create a firm basis for friendship between our peoples. "

Toimituksen poiminnat